Vyöhyketerapian toimintaperiaate

Charles Ersdalin vyöhyketerapia perustuu seuraaviin lääketieteen osa-alueisiin:

* Anatomia
* Fysiologia
* Patologia
* Immunobiologia

Ersdal tutki ihmiskehon toimintaa ja tautien syntyä. Hän teki elämäntyönsä siitä, miten erilaiset häiriötilat saataisiin korjattua. Ersdal painotti ihmisen kokonaisuutta. Hän uskoi, että yksittäistä oiretta ei voida hoitaa ilman, että vyöhyketerapiassa käsitellään jokaisella käsittelykerralla koko keho. Tätä hän kutsui kokonaiskäsittelyksi. Kaikki jalkaterän alueella sijaitsevat kehon heijastealueet on joka kerta käytävä läpi systemaattisesti, jolloin saadaan vaikutus kaikkialle. Käsittely vaikuttaa fyysisen kehon lisäksi psyykkiseen tilaan tasapainottavasti.

Kehon rakenteiden ja elimien heijasteet löytyvät jalkaterästä. Näitä alueita painamalla vyöhyketerapeutti lähettää signaalin kehon eri alueille. Esimerkiksi maksan vyöhykkeestä jalasta saadaan signaali kulkemaan vyöhykerataa pitkin maksaan. Jos maksassa on jokin häiriö, signaali jatkaa refleksikaarelle, selkäytimeen ja sieltä aivojen autonomiseen hermojärjestelmään. Täältä häiriöitä korjaava signaali palaa takaisin maksaan. Autonomisen hermoston avulla ihmisen elimistö normalisoi elintoiminnot silloin kun se on mahdollista. Terapeutti toimii impulssin antajana.