Vyöhyketerapian historiaa

Vyöhyketerapia on tuhansia vuosia vanha hoitomuoto.
Todisteita terapian historiasta on loytynyt mm. Etelä-Amerikasta, Egyptistä ja Kiinasta.

Vyöhyketerapian juuret ovat tuhansien vuosien takana sekä intiaanien, egyptiläisten että kiinalaisten historiassa. Vyöhyketerapiasta tuli tunnetumpaa 1900-luvun alussa amerikkalaisen lääkärin William Fitzgeraldin tutustuttua Maya-intiaanien lääkintämenetelmiin ja tehtyä niistä kirjan ”Zone Therapy”.

Eunice Ingham
Eunice Ingham

Fizgeraldin tanskalainen oppilas Eunice Ingham kehitti vyöhyketerapiaa eteenpäin, hän kirjoitti vuonna 1938 kirjan ”Zoneterapi”.

Charles Ersdal
Charles Ersdal

Norjalainen Charles Ersdal tutki ja kehitti vyöhyketerapiaa edelleen – hänen mukaansa on nimetty Ersdalin vyöhyketerapia. Charles Ersdal oli ensimmäinen vyöhyketerapian kehittäjä, jolle on myönnetty luonnonlääketieteen tohtorin arvo. Hänen väitöksensä, jonka aiheena oli moderni vyöhyketerapia, hyväksyttiin Malagassa 1986.

Myöhemmin kehittyi useita erilaisia koulukuntia vyöhyketerapian harjoittajien kehittäessä terapiamuotoa kukin omaan suuntaansa. Suomessa vyöhyketerapia on ollut käytössä noin 30 vuotta.